Räsänen huomautti, että pelkkä puhe ei riitä vaan tarvitaan konkreettisia tekoja. Räsäsen mukaan Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen lapsistrategian.

– Hallitus on käynnistänyt oman valmistelutyönsä asian suhteen. Tätä työtä ei kuitenkaan tehdä parlamentaarisesti. Eikö olisi ollut järkevää, että näin merkittävässä asiassa, joka ulottuu vaalikausien yli ja koskee tärkeimpiä henkilöitä eli lapsia, niin oltaisiin lähdetty parlamentaarisesti liikkeelle ja oltaisiin kytketty kaikki puolueet tähän yhteiseen työhön mukaan.

Kysymykseen vastannut perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoi, että hallitus on pannut mandaatillaan liikkeelle valmistelun, mutta kyse ei ole vain tämän hallituksen lapsistrategiasta.

Räsänen osoitti seuraavan kysymyksensä pääministeri Juha Sipilälle (kesk.).

– Eilisessä EK:n vaalitentissä kaikki puolueet te mukaan lukien lupailitte aika mittavia panostuksia perhevapaauudistuksen tekemiseen, puhuitte muistaakseni 200 miljoonasta. Mihin ne rahat unohtuivat tällä vaalikaudella, kun teillä kuitenkin rahaa riitti moniin, esimerkiksi tehottomiin veronkevennyksiin?

Sipilä sivalsi takaisin tokaisemalla, että paljon hyvää olisi tehty, ellei talous olisi edellisen hallituksen jäljiltä niin huonossa kunnossa.

– Valitettavasti satatuhatta työtöntä ja kuusi miljardia vajaa valtiontalous eivät antaneet mahdollisuuksia tehdä tarpeellisia uudistuksia vaan ne pystytään tekemään seuraavalla kaudella nyt kun talouden pohja on laitettu kuntoon ja julkinen talous on suurin piirtein tasapainossa ensi kaudella.

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin hämmästeli pääministerin kommenttia.

– Kyllä minä olen pahoillani pääministerin ylimielisestä otteesta tämän erittäin vakavan ja ison haasteen edessä, Marin aloitti salin kohahtaessa.

– Jokainen meistä on huolissaan siitä, että Suomeen syntyy liian vähän lapsia ja huolissaan siitä, että nuoret ihmiset kokevat, että he eivät voi syystä tai toisesta perhettä perustaa. Eikö meidän yhdessä pitäisi etsiä ratkaisuja, joilla voimme luoda sellaisen ilmapiirin ja tulevaisuudennäkymän nuorillemme, että he uskaltavat perustaa perheen tähän maahan?

Marinille vastannut ministeri Saarikko totesi, että mikään yksittäinen ratkaisu ei riitä kääntämään suuntaa.

– Kaikki liittyy aina asenteista, työelämäkysymyksistä, perhe-etuuksiin ja ehkä yleiseenkin maailman epävarmuuteen.

Saarikkokin toisti pääministerin sanoman, etteivät talouden reunaehdot vaalikauden alussa sallineet sellaista uudistusta, joka olisi varmasti ollut erityisesti pienituloisten perheiden kannalta parempi.

– Siksi myös kaikkien puolueiden jotka nyt valmistautuvat keskusteluun ja tuleviin vaaleihin ja hallitusneuvotteluihin on syytä muistaa, että laskelmissa siitä, mitä perhevaapauudistus maksaa on hyvä huomioida myös varhaiskasvatukseen liittyvät kustannukset.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtman ja ministeri Saarikon välille kehkeytyi aiheesta vielä terävä sanailu.

Lindtman nosti esille, kuinka hallitus on leikannut lapsiperheiltä, vaikka pääministeri julisti ennen vaaleja, ettei lapsiperheiden etuuksista leikata senttiäkään.

– Talouden reunaehtoja käytetään valikoiden. Talouden reunaehdot sanelivat sen, että lapsiperheiden verotusta kiristettiin, mutta reunaehdoista ei ollut huolta kun teitte apteekkarivähennyksen. Talouden reunaehdot sanelivat silloin, kun päivähoito-oikeutta rajoitettiin, mutta eivät olleet huolena silloin kun metsänomistajille tehtiin erityinen veroetu tai kun lapsilisiä leikattiin.

– Esitittekö hallitukselle lisärahoitusta perhevapaiden toteuttamiseen ja jos esititte, kuinka paljon?

Saarikko vastasi sanomalla kaipaavansa kohtuullisuutta arvioitaessa mittasuhteita.

– Lapsilisiin liittyvä leikkaus oli noin 1 prosentti kaikesta siitä rahasta mitä lapsilisinä kaikki suomalaiset perheet saavat. Lisäksi hallitus päätyi korottamaan yksinhuoltajien osuutta lapsilisässä juuri siksi että tunnistamme ja tiedämme että yhden vanhemman perheissä köyhyysriski on erityinen kysymys.

Saarikko muistutti, että kaikkein tärkeintä on, ettemme elä yli varojemme tulevien sukupolvien kustannuksella.

Tähän Lindtman vastasi sanomalla, että juuri siksi on käsittämätöntä, että juuri työttömien lapsilta on rajattu päivähoito-oikeutta. Hän toisti kysymyksensä siitä, esittikö Saarikko rahaa perhevapaauudistuksen toteuttamiseen.

Lopulta Saarikko vastasi.

– Kysymykseen siitä esitinkö, en  siinä kohtaa esittänyt, vain totesin, että tämän hallituksen painopiste palveluiden parantamisesta on merkittävä arvovalinta, koska ette kai tekään pidä erityisen typeränä hankkeena parantaa suomalaista lastensuojelua.