Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Päätoimittajalta

Ase on vasemmistolle samaa kuin suurpeto monille persuille – pelon, inhon ja hävittämishalun kohde

Kuvankäsittely: Demokraatti
Päätoimittajalta

Petri Korhonen

Demokraatin vastaava päätoimittaja.

Kansanedustaja Timo Vornasen (ps) katuammuskelu näytti taas, miten paljon aseet herättävät poliitikoissa tunnereaktioita. Niitä pelätään vaistomaisesti kuin käärmeitä – tai politiikassa kuin suurpetoja.

Petri Korhonen

Demokraatti

Suomalaisessa politiikassa on pari asiaa, joissa kahden eri laidan päättäjät käyttäytyvät täsmälleen samalla tavalla, tunteidensa vieminä.

Perussuomalaisille näitä ovat suhtautuminen suurpetoihin, vasemmistolle ja vihreille asenne luvallisiin ampuma-aseisiin.

Molemmat kokevat nämä uhkana turvallisuudelleen, ja haluavat määritellä itse mikä on niiden oikea määrä “sivistyneessä” yhteiskunnassa.

Molemmat myös katsovat vain tarjoavansa järkiratkaisun ongelmiin, kun vaativat “liikojen” susien tai karhujen vähentämistä, tai vastaavasti “liikojen” ampuma-aseiden keräämistä pois kansalaisilta.

Tällä ajattelutavalla kymmenen aseen romuttaminen tai yhden suden kannanhoidollinen tappaminen parantaa aina turvallisuutta automaattisesti jonkun prosenttiluvun verran.

Ihan sama, vaikka ne kymmenen asetta eivät olisi sekopääihmisen hallussa, tai susi ihmisten takapihalla – ne olisivat VOINEET olla, joten niiden vähentäminen tekee yhteiskunnasta turvallisemman, piste.

Lisää aiheesta

Harva malttaa analysoida, miksi aseiden tai suurpetojen olemassaolo tekee juuri minulle niin vahvan turvattomuuden tunteen.

Kumpikin ryhmä myös suuttuu herkästi, jos heille sanoo reaktioidensa perustuvan enemmän ennakkoluuloihin kuin faktoihin. Minulla on oikeus vaatia turvallista tilaa!

Harva malttaa analysoida, miksi aseiden tai suurpetojen olemassaolo tekee juuri minulle niin vahvan turvattomuuden tunteen.

MONI vasemmistoaktiivi korosti somessa tämänkin viikon Vornas-keskustelussa inhoavansa ja kammoavansa aseita. Heidän mielestään ei ole normaalia, että ihmiset omistavat välineitä, joilla voi vahingoittaa toisia. Eikä urheilun tai metsästyksen harrastaminen ole aseiden aiheuttamien riskien arvoista.

Pelkkä aseen näkeminen aiheuttaa monelle pelkoa – ikään kuin elottomassa esineessä asuisi joku pahuus. Siksi esine pitää kieltää.

Jotkut sallisivat joidenkin aseiden olemassaolon, isoisän metsästyshaulikon tai Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtopienoiskiväärin käytön.

Mutta nämäkin pitää mieluiten säilyttää jossain varastobunkkerissa, mistä ne eivät pääse hyppäämään varoittamatta ihmisten kimppuun.

Kuulostaako tutulta: puhutaan jostain julmasta ja arvaamattomasta, joka voi tehdä meille kauheuksia, ellei sitä poisteta tai siirretä aidattuun reservaattiin?

SAMALLA TAVALLA monet Vornasen puoluetoverit tai suurpetovihaajat tuntuvan uskovan, että lähimetsän susi voi silkkaa petomaisuuttaan siepata hiekkalaatikolta lapsen tai karhu tappaa harvennushakkuuta tekevän metsurin.

Heidän mielestään ei ole normaalia, että suurpedot tulevat yhä enemmän asutuksen keskelle, ja jotkut vielä harrastavat näiden uhkien suojelua.

Sudet ja karhut kyllä periaatteessa hyväksytään, kunhan ne pysyvät poissa silmistä, mieluiten aidattuina jonnekin ikimetsiin missä niitä saa käydä ampumassa syksyisin seinätrofeiksi.

Sen sijaan kotona oleva metsästysase tai tarkkuuspistooli on monelle heistä neutraali työkalu.

Näinhän vihreät ja vasemmistolaiset suhtautuvat suurpetoihin: luontoon kuuluvina neutraaleina asioina, jotka eivät sellaisenaan ole hyviä tai pahoja.

Molemmat ryhmät uskovatkin puolustavansa jotain identiteettiinsä kuuluvan normaaliuden käsitettä ja naureskelevat toisille näiden “turhista” peloista.

ONKO ASEIDEN pelkäämiseen sitten syytä? Maailmalla ainakin on.

Esimerkiksi polarisoituneessa Yhdysvalloissa ihmisiä ammutaan käsittämättömän paljon. Mitään USA:n kulttuuri-ilmiötä ei silti voi sellaisenaan rinnastaa Suomeen: ei opiaattiriippuvuuksia, luokkaeroja, köyhyyttä, Trump-salaliittouskovaisten eikä väkivaltarikollisuuden määrää.

Siksi amerikkalaisen aseväkivallan tutkimukset ja johtopäätökset pätevät Yhdysvalloissa, eivät juuri missään muualla. Jo Kanadassa ampumaurheilu- ja metsästystavat ovat lähempänä suomalaista, ja rikosluvut huomattavasti naapuriaan alempia.

Amerikkalaisen aseväkivallan tutkimukset ja johtopäätökset pätevät Yhdysvalloissa, eivät juuri missään muualla.

Suomessa todennäköisyys tulla aseella uhatuksi, saati ammutuksi on onneksi edelleen harvinaisempaa kuin vaikka Ruotsissa. Siellä ammuttiin viime vuonna kuoliaaksi 55 ihmistä.

Suomessa tehtiin vuonna 2022 tilastojen mukaan 85 henkirikosta, joista kymmenen ampuma-aseilla. Vuosittain esimerkiksi ruokaan tukehtuu meillä huomattavasti enemmän, yli 50 ihmistä.

MTV Uutiset kertoi taannoin, että vuonna 2022 Suomessa tehtiin 740 itsemurhaa, joista 107 ampumalla. Määrä on laskenut vuosikymmenen ajan tasaisesti.
(Ruotsissa itsemurhia oli samaan aikaan 1200, joista kymmenesosa ampumalla.)

ASETURVATTOMUUTTA perustellaan usein sillä, että Suomessa on muihin Euroopan maihin verrattuna varsin paljon aseita kansalaisia kohti.

Onkin totta, että metsästysaseita meillä on runsaasti. Tämä selittyy metsästyksen yleisyydellä tavallisen kansan parissa. Britanniassa ja Keski-Euroopassa metsästäminen on sidottu maan- ja metsänkäyttöoikeuksiin, mikä vaatii vaurautta.

Pohjoismaissa jokamiesoikeuksien peruina (* yleisimmin metsästävät maaseudun asukkaat ja palkansaajat. Herrasväki, kansanedustajat ja yritysjohtajat ovat tässä joukossa pieni vähemmistö, mutta ainahan eliittiä kannattaa paheksua.

Suurin perspektiivivirhe aseiden lukumäärävertailuissa juontuu kuitenkin aselainsäädännön eroista.

Jos Keski-Euroopassa vapaasti myytävät kaasusumuttimet laskettaisiin luvanvaraisiksi aseiksi kuten meillä, useimmat EU-maat hyppäisivät tilastoissa absoluuttiselta ja suhteelliselta asemäärältään Suomen ohi.

ENTÄS PETOJEN pelko, perustuuko sekin samanlaiseen harhaan? Tavallaan.

Karhut ovat toki surmanneet tällä vuosikymmenellä Yhdysvalloissa parikymmentä ihmistä. Euroopassa pelkästään Romaniassa karhujen kynsissä on vuosien 2016-2021 välillä kuollut 14 ja loukkaantunut yli 150 ihmistä.

Muista pedoista puhumattakaan. Esimerkiksi myrkkykäärmeiden puremiin voi kuolla WHO:n arvion mukaan 130 000 ihmistä vuodessa.

Sudet tappavat meillä ja muualla Euroopassa lähinnä kotieläimiä.

Muutenkin Suomessa villieläimet käyvät ihmisten kimppuun aniharvoin.

Silti todennäköisyyksistä huolimatta suurpetojen tai käärmeiden pelkääjiä on meillä vähintään yhtä paljon kuin aseidenkin pelkääjiä.

TIETÄMÄTTÖMYYS ei selitäkään edellä kuvattuja asenteita.

Jos jollain on fobiaa käärmeisiin, hämähäkkeihin, viruksiin, susiin tai tuliaseisiin, hän ei mahda näiden herättämille tunnereaktioille mitään.

Varsinkin jos hän katsoo toimivansa oman yhteisönsä parhaaksi, suojelevansa muita siltä mitä on keksinyt itse pelätä.

Jos jollain on fobiaa käärmeisiin, hämähäkkeihin, viruksiin, susiin tai tuliaseisiin, hän ei mahda näiden herättämille tunnereaktioille mitään.

Siksi varsinkin politiikassa tarvitsemme nyt rohkeampia päättäjiä, jotka voittavat pelkonsa, eivätkä lähde keulimaan julkisuudessa heti kun vastapuolen edustaja tekee tai sanoo jotain typerää.

Kansanedustaja Vornanen ei kuulunut eduskunnan eräkerhoon, mutta hänen törttöilynsä jälkeen moni halusi silti kieltää metsästäviltä kansanedustajilta heidän vuosikausia käyttämänsä eräkerhon asesäilytystilat.

Se on ymmärrettävää, koska tällaista ehdottamalla tuntee tehneensä edes jotain katuturvallisuuden parantamiseksi. Pienellä harkinnalla olisi ehkä huomannut, että kielto ei olisi vaikuttanut Vornasen ääliömäiseen käytökseen mitenkään.

SILTI JUURI NYT tarvitsemme myös ampumaharrastajilta vastaantulohaluja ja toisten pelkojen huomioimista – vaikka ne pelot tuntuisivatkin heistä turhilta.

Eikö kansanedustajan kulukorvauksilla saa ostettua pääkaupunkiasuntoonsa aseturvakaappia?

Eduskunnan jokaisen metsästäjän pitää kysyä itseltään, onko aseiden tilapäinen säilyttäminen työpaikalla sellainen henkilöstöetu, josta ei voi luopua?

Eikö kansanedustajan kulukorvauksilla saa ostettua pääkaupunkiasuntoonsa aseturvakaappia, joka varmasti täyttää nykyiset säilytysmääräykset?

Eikä ole keneltäkään pois, että nykyisen tilkkutäkkimäisen aselainsäädäntömme puutteet käydään vielä kertaalleen läpi, ja korjataan aserekisteristä menneisyyden outoudet kuten ikuiset suojeluaseluvat. Sekä lasketaan Suomen aseiden todellinen määrä vähentämällä luvuista päällekkäisten rinnakkais- ja aseenosalupien tuomat kirjanpitovirheet.

Päivi Räsäsen (kd) ehdotus metsästyksen promillerajaksi on myös varteenotettava ajatus perinteiden nykyaikaistamiseksi.

Aseluvan omistajien ikäkausitarkastuksillekin olisi tarvetta, sillä vaaditaanhan sellaisia ajokortinkin haltijoille.

Joka tapauksessa: jos nyt päättäjämme käyttäytyisivät tämän Vornas-rikostapauksen jälkiselvittelyissä aikuismaisesti, ilman pelkoja, uhriutumista tai vastaavasti ilman poliittisten irtopisteiden keruuta, se voi luoda edellytyksiä myös monille tuleville muiden aiheiden ongelmanratkaisuille.

 

Kirjoittaja on Demokraatin vastaava päätoimittaja, joka harrastaa metsästystä sekä SRA-ammuntaa eikä silti vihaa bongaamiaan suurpetoja.

 

*) Juttua muokattu klo 13:57. Jokamiehenoikeus, nyk. jokaisenoikeus ei ole samaa kuin metsästysoikeus. Mutta Pohjoismaissa on sen peruina yksityisillä ihmisillä paljon vapauksia liikkua valtionkin mailla ja metsissä, ja ostaa niistä väliaikaisia metsästysoikeuksia.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE