Varmaan me kaikki baareissa käyneet tiedämme, mitä tarkoittaa ilmaisu “silloin se tuntui hyvältä idealta”. Puhutaan siis siitä väsymyksen tai päihtymyksen siivittämästä ohikiitävästä hetkestä, jolloin ihmisen alttius hölmöilyihin tai vahinkoihin on suurimmillaan, ja harkinta matalimmillaan.

Tällaisissa tilanteissa lähetetään spontaaneja viestejä nyksille tai ex-kumppaneille. Tai postataan someen jotain omasta mielestä repäisevän hauskaa tai näppärästi kantaaottavaa. Tai aloitetaan draamantäyttämä riitely jostain pienestä harmituksen aiheesta.

Aamulla sitten mietitään hiukan häpeillen, oliko tuokin asia ihan välttämätöntä kailottaa koko kansalle. Ikävintä on, jos lisäksi joutuu paikkailemaan ruvelle menneitä ihmissuhteita, hyvittelemään kaveripiiriin revenneitä riitoja tai aukomaan naapuruussotkuja.

Ehdokas tukijoukkoineen voi vielä äänestyspäivän aamullakin onnistua polttamaan välinsä niin kilpailijapuolueiden ihmisiin kuin omiin puoluetovereihinsakin.

Viime hetken tarpeeton kettuilu tai satuttava tölväisy juuri näinä päivinä säilyy ihmisen mielessä pitkään.

PAHAN mielen tunteet tai kisaväsymys ovat tässä vaiheessa politiikan kevättä hyvin luonnollisia.

Läpimenopaineet ja pitkän kampanjoinnin aiheuttama stressi ovat uuvuttaneet niin politiikan ammattilaisia kuin harrastajiakin. Varsinkin asialinjalla edenneistä ehdokkaista tuntuu varmasti turhauttavalta, kun monet räyhäläiset näyttävät saavan enemmän huomiota ja peukutuksia avauksilleen.

Silti nyt ei ole se hetki, jolloin kannattaa lähteä vastavuoroisesti likasanko-osastolle heittämään kuraa. Politiikassakin ihmisten pitää sisäistää hyvien käytöstapojen arvo ja merkitys loppuun asti.

Jos hylkäämme nämä aina tilaisuuden tullen, muutumme samanlaisiksi kuin paheksumamme mölymystön edustajat.

TIUKKA ja tinkimätön omien tavoitteiden puolustaminen onnistuu myös muuten kuin vyön alle lyömällä tai henkilökohtaisuuksiin menemällä. Tämä koskee sekä äänestäjiä että ehdokkaita.

Jokainen ehdokkaaksi asettunut tai rehellistä vaalityötä ehdokkaansa puolesta tehnyt vapaaehtoinen on kansanvallalle arvokas. Hän ei ihmisenä ansaitse kiusaamista tai solvaamista – ei somessa eikä vaaliteltoilla.

On tärkeää, millaista politiikkaa sisällöllisesti teemme. Politiikan laadun varmistaa ja kruunaa lopulta se, miten sitä teemme.

Yhteistyöhalu, suoruus, lämpö ja oikeudenmukaisuus kantavat lopulta aina pitemmälle kuin teatraalinen rähjääminen.

Vastapuolenkin päteviä ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä voi välillä ihan spontaanisti kehua, ilman että siihen erikseen pyydetään.

Joten ollaan ihmisiksi, vaalipäivän alla – koska myös 2. huhtikuuta koittavan sunnuntainkin jälkeen joudumme tai pääsemme työskentelemään politiikassa samojen toimijoiden kanssa.