Internetistä irtautuminen perustuisi järjestelmiin, joista osa on tarkoitettu maan sisäisen verkkoliikenteen eli omien kansalaisten valvontaan.

Tähän liittyen muun muassa anonymiteetti sekä vpn-yhteyksien käyttö pyritään estämään.

-  Käyttäjiä on vaadittu rekisteröitymään omilla henkilökohtaisilla tiedoillaan erilaisiin palveluihin. On myös vaadittu keskustelu- ja somealustojen keskustelujen valvomista ja käyttäjiltä oikeiden nimien käyttämisen edellyttämistä, sotatieteiden tohtori Juha Kukkola taustoittaa.

Kukkola pitää merkittävänä myös Roskomnadzor-viestintäviranomaisen operoimaa sensuurimekanismia. Käytännössä Roskomnadzor ylläpitää mustaa listaa, jolle voidaan lisätä ip-osoitteita ja verkkosivuja. Palveluntarjoajat on velvoitettu estämään pääsy kyseisille sivustoille. Roskomnadzor voi lisäksi määrätä sivuja blokattaviksi pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

Sensuurijärjestelmä kytkeytyy verkkoliikenteen rajoittamisjärjestelmään, jonka pohjalle verkon irtikytkeminen voitaisiin rakentaa.

-  Viimeisen parin vuoden aikana venäläiset palveluntarjoajat ovat joutuneet sijoittamaan määrättyihin kohtiin omaa verkkoinfrastruktuuriaan laitteita, joiden avulla Roskomnadzor voi rajoittaa määrättyä liikennettä alkaen vaikkapa Twitterin liikenteen hidastamisesta tai kokonaan estämisestä.

Siten voidaan toteuttaa verkon katkaisu määrätyllä tasolla, vaikka kyse on itse asiassa liikenteen estämisestä.

Osa toimista tähtää kriittisen infrastruktuurin suojeluun. Venäjä on pyrkinyt kahdentamaan kaikki internetin toimivuuden kannalta tärkeät palvelut. Jos pääsy kyseisiin palveluihin katkeaa, Venäjällä on omat kopiot ja maan sisäinen internetliikenne toimii edelleen riippumatta ulkomaisista palvelimista. Kyse on esimerkiksi nimipalvelimista ja niiden rekistereistä.

Verkon sulkeminen edellyttää myös venäläisiä ohjelmistoja. Jos yhteydet ulkomaailmaan katkaistaan, samalla menetetään myös kansainvälisten yritysten, vaikkapa Microsoftin, tuotetuki. Ongelmaa on yritetty paikata aloittamalla venäläisten käyttöjärjestelmien ja ohjelmistoperheiden rakentaminen.

Se, että venäläiset pystyisivät operoimaan omassa verkossaan pidempiä aikoja kunnolla, on Kukkolan mukaan vielä vuosien päässä. Varsinkin asian tekninen puoli on pahasti kesken.

-  Venäläisten oma tavoite, joka sekin oli kunnianhimoinen ja lausuttiin ennen Ukrainan sotaa, oli vuoteen 2024 tai 2026 mennessä.

Venäjän kyberomavaraisuus eli kyky ylläpitää itse ohjelmistoja ja laitteistoja pitkiä aikoja on toistaiseksi rajallinen. Myös kahdennusjärjestelmien rakentaminen on vielä vaiheessa.

Internetin irti kytkemisessä ei ole kyse punaisesta napista, jota painamalla kaikki yhteydet ovat kerrasta poikki. Se voidaan toteuttaa ainoastaan hyvin hitaasti palvelu kerrallaan rajoittaen määrättyjä toimijoita.

Kukkola muistuttaa, että vaikka irti kytkeminen onnistuisikin, jää aukkoja ja vapaata informaatiotilaa aina.

Venäjä on rakentanut kykyä maailmanlaajuisesta internetistä irtautumiseen vuodesta 2011 alkaen, toden teolla syksystä 2014 lähtien.

Vallanpitäjät ymmärsivät vuosina 2011 ja 2012 presidentti Vladimir Putinin ja valtapuolue Yhtenäisen Venäjän vastaisten mielenosoitusten myötä, että kansaa on mahdollista mobilisoida Kremliä vastaan netin avulla.

Toinen sysäys tuli vuonna 2014 sen jälkeen, kun Venäjä liitti itseensä Krimin niemimaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja kun Venäjän tukemat kapinalliset alkoivat käydä sotaa Ukrainan itäosassa. Venäjän johto ymmärsi tuolloin maan olevan todella haavoittuvainen, jos länsi kohdistaa Venäjään sellaisia pakotteita, joita nyt nähdään.

Länsi rajoittaa parhaillaan erilaisia internetin kautta toimivia palveluja ja yhteyksiä Venäjälle ja eristää siten maata ulkomaailmasta. Se lisää Venäjän haluja sulkeutua globaalin internetin ulkopuolelle.

Koko internetistä irtautumiseen tähtäävä järjestelmä on rakennettu juuri sellaista tilannetta varten, johon Venäjä on liukumassa Ukrainan sodan myötä.

Globaaliin internetiin pääsyn sulkemisen voi jakaa psykologiseen ja tekniseen puoleen. Psykologisella tarkoitetaan informaatiotilaa, jossa media ja sosiaalinen media toimivat.

Siihen Venäjän valtio pystyy jo vaikuttamaan, eli se voi halutessaan estää vaikkapa valittujen some-alustojen ja uutissivustojen toiminnan, kertoo Kukkola. Kyseisiä valmiuksia on jo hyödynnetty laajamittaisen Ukrainan sodan alettua kaksi viikkoa sitten. Internet näyttäytyy Ukrainan sodassa ennen kaikkea informaatiosodankäynnin ja psykologisen vaikuttamisen alustana.

Kukkolan mukaan teknisen informaatiotilan eli kyberpuolen sulkemisessa on kyse oman kansallisen verkon suojaamisesta ulkoa ja sisältä tulevilta hyökkäyksiltä. Kybertilan sulkeminen turvallisesti siten, että verkon toiminta jatkuu, vaatii Venäjältä eri arvioiden mukaan vielä vuosia. Korona on hidastanut kehittämistyötä ja käyttöönottoa.

STT-Maarit Uber