Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

D-kasvo

“Tuskastuttaa ja harmittaa” – Hilkka Ahde vannoi, ettei enää ikinä kuntapolitiikkaan, mutta sitten tapahtui jotakin, mikä sai hänet pyörtämään päätöksensä

Jani Laukkanen

Kulttuurinnälkä oli ollut niin kova, että Hilkka Ahteelta pääsi itku, kun musiikkitalon ovet Helsingissä avautuivat pitkästä aikaa. Syynä katkoon oli luonnollisesti koronapandemia.

Marja Luumi

Demokraatti

Suuri ilonaihe Ahteelle on, että hän edustaa keväästä lähtien Helsingin kaupunkia Suomen kansallisoopperan hallintoneuvostossa. Näin ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä vähän yli kaksi vuotta sitten kuollut puoliso, ministeri Matti Ahde toimi oopperan hallituksen varapuheenjohtajana vuosikymmenet.

– Olen tästä tilaisuudesta hyvin onnellinen. Elämäni on ollut kyllästetty musiikilla avioliiton alusta lähtien. Klassinen musiikki soi meillä joka paikassa koko ajan ja koimme Matin kanssa kaikki oopperat vuodesta 1976 lähtien, Ahde selvittää suhdettaan musiikkiin.

Aika kulttuuri- ja muille riennoille on hänellä tätä nykyä omaishoitajana kuitenkin kortilla. Kerttu-äiti sai vuonna 2013 vakavan aivoverenvuodon, ja leikkauksen jälkeen vielä kaksi infarktia, joiden seurauksena hän halvaantui toiselta puolelta. Pyörätuolissa istuvaa äitiä vaivaa myös Alzheimerin tauti.

Ahde kuuluu siis siihen yhä kasvavaan, etupäässä naisista koostuvaan joukkoon, joka pitää huolta läheisestään, kun ikää tulee ja kotona ei pärjää yksin.

“Mieti etukäteen, onko sinusta omaishoitajaksi.”

Huoli ja kiukku omaishoitajien jaksamisesta ja taloudellisesta pärjäämisestä olivat Hilkka Ahteelle kimmoke lähteä mukaan kuntapolitiikkaan Helsingissä, vaikka hän oli vannonut, että “ei enää ikinä”. Ja paluu onnistui kerralla sosialidemokraattien riveissä viime kuntavaaleissa.

Erityisesti töissä käyvien omaishoitajien asema risoo Ahdetta erittäin paljon. Hän ajoi joka perjantai seitsemän vuoden ajan Helsingistä Valkeakoskelle äitinsä luo töiden jälkeen, saunotti, kävi kaupassa, pesi pyykit, siivosi…

– Olisin halunnut loppuaikoina tehdä etätyötä, jotta omaishoito olisi sujunut helpommin. Mutta sitäkään ei sallittu, koska “ei ole valvontamekanismeja”. Nyt korona-aikana tuo kuulostaa tosi naurettavalta, Ahde naurahtaa.

Järkytys oli myös se, ettei eri paikkakunnalla asuva etäomaishoitaja saanut vähentää matkakustannuksia verotuksessa. Se kuuluu vain sopimusomaishoitajille. Se, kenelle tämä status annetaan, eroaa kunnan käytännön mukaan.

Matin kuoleman jälkeen äiti muutti Helsinkiin tyttären hoiviin ja se oli suuri helpotus.

Hilkka Ahde piti itsestäänselvyytenä, että hän pitää huolen äidistä, jos jotain dramaattista tapahtuu.

– Äidin pahin pelko oli, että hän olisi tässä tilassa, jossa nyt on. Aikoinaan lohdutin häntä, että kyllä minä pidän sinusta huolta. Äiti auttoi minua tavattoman paljon silloin, kun Matti oli kiireinen ministeri ja puhemies. Aina kun tarvitsin apua, sain sitä. Nyt on minun vuoroni.

Hän painottaa, että vaikka on rankkaa pitää huolta toisesta 24/7, työstä saa valtavasti hyvää mieltä ja tyydytystä.

– Mutta mieti etukäteen, onko sinusta omaishoitajaksi, kestätkö jokapäiväistä rutiinia. Koska ei voi katsoa, että miten tässä käy, omaishoitajuutta ei voi lopettaa yhtäkkiä.

“Ilman meitä moni olisi kalliissa pitkäaikaisessa laitoshoidossa.”

Mitä sitten pitäisi tehdä, että omaishoitajat jaksaisivat ja hoidettavat voisivat paremmin? Ahde korostaa, että puhuu kaikkien omaishoitajien, ei itsensä puolesta. Asenteen, tahtotilan, muutos tulee ensimmäisenä.

– Pitäisi viimein alkaa ymmärtää, että omaishoitajat ovat rikkaus eivätkä taakka kunnalle. Ilman meitä moni olisi kalliissa pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Omaishoito on oikeaa työtä.

Vaikka Helsinki on monin tavoin hieno kaupunki, omaishoidossa se ei Ahteen mielestä ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupunki on saanut oikeusasiamieheltä huomautuksen jopa lainvastaisesta toiminnasta. Eräskin omainen oli maksanut omasta pussistaan kolme vuotta Alzheimerin tautia sairastavan puolisonsa vaipat lääkärin lähetteestä huolimatta. Kaupunki ei suostunut maksamaan niitä.

Kotihoidon ja palveluasumisen lääkärikäynti maksaa Helsingissä 15 euroa, kun se on muille ilmainen. 15 euroa on jollekin iso summa. Ahde on tehnyt asiasta valtuustoaloitteen. Kela-taksin omavastuu on 50 euroa, ja se ylittyy joka kerta, jos avuksi tarvitaan porraskiipijä. Muun muassa tällaisiin epäkohtiin Ahde on Helsingissä törmännyt.

– Itse kaipaisin sitä, ettei tarvitsisi kaivaa joka asiaa erikseen ja vääntää kaikesta, kun omaishoitajapäätös tulee. Minullakin menee joskus päiväkausia, että saan selvitettyä asioita, kun toinen viranomainen ei tiedä, mitä toinen tekee. Tuskastuttaa ja harmittaa omaishoitajien ja hoidettavien puolesta, Ahde puuskahtaa.

Kunnat tulkitsevat monin eri tavoin, mihin omaishoitaja ja hoidettava ovat oikeutettuja.

– Yhdenmukaisuutta tarvitaan, sillä kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Joissakin rahat omaishoitoon saattavat loppua kesken kaiken. Tämä on järkyttävää.

Omaishoidon palkkiot kaipaavat myös korotusta, ja moni muukin asia on vielä liian rempallaan.

– Korostan, että minä pärjään kyllä, mutta on paljon heitä, jotka omaishoito syöksee köyhyyteen. Moni hoitaja on myös hyvin väsynyt ja jopa katkera, Ahde on huomannut omaishoitajaryhmissä.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna Hilkka Ahde aikoo pitää kovaa ääntä omaishoidon tilan parantamiseksi.

“Ollaan menossa siihen suuntaan, että jokaisen pitäisi työllistää itse itsensä.”

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n pitkäaikaisena viestintäpäällikkönä Ahde on seurannut huolestuneena työmarkkinoiden mullistusta, jolta AKT:kaan ei ole säästynyt.

Hän ajattelee kauhistuneena tilannetta, jossa kaikki kuorma- ja linja-autoyritykset lähtisivät erikseen hakemaan sopimuksia. Siitä ei hyvä herkiäisi. Ahde ei pidä hyvänä suuntana sitäkään, että nykyisin kuljettajia houkutellaan kevytyrittäjiksi.

– Moni voi ilahtua, että “vau, saan 25 euroa tunnilta”, mutta ei ymmärrä, mitä kaikkea joutuu hoitamaan itse “nupista” ja sairausvakuutuksista lähtien. Mitä kevyttä siinä on? Usein seuraukset ovat olleet traagiset, kun on jääty hirveisiin velkoihin. Mutta kaikki on menossa siihen suuntaan, että jokaisen pitäisi työllistää itse itsensä, Ahde suree nykymenoa.

Oikaisu Demokraatin aikakauslehden juttuun kohdassa, jossa Hilkka Ahde puhuu kevytyrittäjyydestä. Sitaatissa pitäisi olla 25 euroa eikä 25 senttiä tunnilta.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE