Aallon mukaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäsenyritykset työllistävät nyt 110 000 työntekijää ja toimihenkilöä, mikä vastaa vain noin kolmannesta alalla työskentelevistä palkansaajista.

– Yhdistys ei ole vielä neuvottelukypsä, Aalto sanoi.

Jäsenmäärän riittämättömyyden lisäksi ongelma on Aallon mukaan se, että Teollisuusliitolle on edelleen epäselvää keitä uusi työnantajayhdistys edustaa ja mitä yrityksiä siihen kuuluu. Teknologiateollisuuden työnantajista ei kerrota sitä, mitä yrityksiä yhdistykseen on liittynyt.

Aallon mukaan Teknologiateollisuus romutti maaliskuisella ratkaisullaan luottamuksen, jota on rakennettu kymmeniä vuosia. Luottamusta uuden yhdistyksen kanssa on rakennettu vasta kolme kuukautta.

– Yhdistys edustaa vasta noin kolmasosaa kaikista alalla työskentelevistä palkansaajista. Kun luottamus on romuttunut, tämä luku on liian alhainen neuvotteluiden käynnistämiseksi. Työnantajan on pystyttävä parempaan, sillä aika alkaa käydä vähiin.

Aallon mukaan tässä vaiheessa olisi normaalisti jo sovittu lähes kaikesta työnantajien kanssa. Nyt neuvotteluja ei ole edes aloitettu.

– Täytyy ihmetellä työnantajan myöhästelyä. Teknologiateollisuuden ratkaisuja on valmisteltu jo vuodesta 2020 lähtien mutta uusi yhdistys aloitti toimintansa vasta elokuussa 2021. Teknologiateollisuus torkutti herätyskelloa viisi kuukautta, jonka seurauksena on uhkana että joudumme sopimuksettomaan tilaan, Aalto toteaa

Aallon mielestä työnantaja on toiminnallaan päästänyt yritykset vapaaseen pudotukseen. Yrityksissä onkin nyt suurta epävarmuutta sen suhteen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu.

– Tämä epävarmuus ei juonna Hakaniemestä, se juontaa Etelärannasta. Tilanne on erityisen valitettava siitä syystä, että kasvu on vihdoin kunnolla päässyt vauhtiin, vienti elpynyt ja yritysten tilauskannat ovat täynnä. Samaan aikaan työrauha on päättymässä marraskuun lopulla, eikä teollisuuden palkansaajille ole vieläkään syntynyt uskottavaa ja työnantajia riittävän kattavasti edustavaa neuvottelukumppania.

Aalto painottaa, että Teollisuusliitto haluaa kaikissa tilanteissa sopia, mutta se ei voi kuitenkaan antaa työnantajille avointa sekkiä.

– Vastapuolella täytyy olla joku, joka voi lunastaa annetut lupaukset ja joku, jonka sana pitää tiukassakin tilanteessa. Lupauksien ja luotettavuuden tae on vahva työnantajayhdistys. Suomalaisen palkansaajan kädenpuristukseen on aina voinut luottaa. Lähiviikkojen aikana saamme tietää, päteekö sama työnantajapuoleen.

Aalto arvioi, että jos suunta on kohti yrityskohtaisia työehtosopimuksia, tarkoittaa se samalla Suomen mallin hautajaisia.

– Toivottavasti työnantajapuolella riittää viisautta katsoa tässä sitä, mikä on pitkällä aikavälillä isänmaan kannalta viisasta. Suomen mallin kohtalo lepääkin nyt täysin Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n ja toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemen harteilla.

– Mikäli Teollisuusliitolle ei löydy työnantajapuolesta neuvottelukumppania, liitto katsoo Etelärannan hylänneen yhteisen palkkakoordinaation. Yrityskohtainen sopiminen tarkoittaa siten yrityskohtaisia ratkaisuja. Vuonna 2007 ja 2008 vastaavanlainen hajauttaminen kävi lopulta kalliiksi.

Luottamuksen ilmapiiriä on Teollisuusliiton mukaan heikentänyt myös kysymys työehtojen jälkisuojasta. Työehtojen jälkisuojalla tarkoitetaan työehtojen jatkumista ennallaan tilanteessa, jossa uutta sopimusta ei ole solmittu vanhan sopimuskauden päättymisen jälkeen.

– Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan työnantaja on kyseenalaistanut tämän työehtojen jälkisuojavaikutuksen. Teollisuusliitto vaatii Teknologiateollisuuden työnantajat ry:ltä selkeää kantaa työehtojen jälkisuojaan. Teollisuusliitto ei hyväksy tilannetta, jossa sen jäsenten työehtoja ryhdytään heikentämään keinotekoisin laintulkinnoin sopimusten umpeutumisen jälkeen. Luottamuksen rakentaminen edellyttää sitä, että työnantaja tunnustaa tässä tilanteessa työehtojen jälkisuojan olemassaolon ja ohjeistaa yrityskenttää toimimaan tämän mukaisesti.