Esteettömyys ja saavutettavuus kuuluvat kaikille

Moni meistä on tämän talven lumessa ja liukkailla manannut tienpidon tasoa. Toiset taas korostaneet sitä, että ei voi varautua lumiseen talveen, se maksaa liikaa.

Ei minua tervejalkaisena sohjot ja kinokset haittaa, liukasta vähän aristan, mutta siitä selviää lenkkareiden piikeillä. Mutta entäpä jos pitäisi liikkua rollattorilla tai pyörätuolilla. Tai olisi muuten vaikea liikkua. Kauppareissut kävisivät mahdottomiksi. Lumi vankilaksi. Auringon sulatusvoimaan luottavan tienpidon lisäresurssit arvokkaiksi.

Mutta Suomessa on lähes miljoona ihmistä, joiden digitaidot ovat vajaat. 750.000 hyötyisi selkokielestä. Näkövammainen voi käyttää lukuohjelmaa, mutta sillä miten sivut on rakennettu, voidaan joko helpottaa tai vaikeuttaa lukemista. Sähköisten palveluiden esteettömyys ei ole rahasta kiinni, enemmän osaamisesta ja hoksaamisesta.

YK:n vammaisten oikeuksien sopimus on vihdoin ratifioitu Suomessa

Suomi on tunnettu siitä, että sopimuksia noudatetaan oikeasti. Vammaisten oikeudet eivät saa olla poikkeus. Hallituksen vammaispoliittinen ohjelma voi konkretisoida tavoitteet ja etsiä välineitä, joilla yhdenvertaisuus toteutuu ihmisten arjessa.

Oikeus oman näköiseen arkeen kuuluu jokaiselle

Suomi on hyvin kilpailu-uskovainen maa. Vanhuspalveluiden ja varhaiskasvatuksen viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että kilpailutus tuo isoja ongelmia, jopa hengenvaarallisia puutteita. Vammaisten palveluissa on aivan samat ongelmat.

Ei myytävänä -kansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnassa on ollut yksimielinen näkemys siitä, että palveluiden kilpailutuksessa on ongelmia. Yritysten yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät saa mennä ihmisten ihmisarvoisen elämän ohi! Ikävä kyllä sote-valmistelussa hallitus lakaisee samoja ongelmia maton alle.

Kansalaisjärjestöt ja niiden tukeminen ovat tärkeä osa demokratiaa

Järjestöt neuvovat, auttavat, tukevat ja tuottavat palveluita. Niiden tuki ei kuitenkaan saa typistyä tilaaja-tuottajamallin mukaiseksi ostopalveluksi. Järjestöillä on tärkeä rooli vallan kritisoijana ja ihmisten äänen esiin nostajana.

Sosiaaliturvan uudistamisessa on osattava ottaa huomioon vammaisten tarpeet

Nykyinen sosiaaliturva on kuin monesti paikattu tilkkutäkki. Palasten väliin repeää uusia aukkoja, vaikka kuinka parsitaan.

On otettava kokonaan uusi asento. Uudistuksen pitää helpottaa satunnaisten töiden tekemistä, mutta se ei voi olla ainoa tavoite. Köyhyyden vähentäminen ja ihmisarvoisen elämän turvaaminen on oltava vähintäin samalla viivalla.

Oikeus työhön!

Työllisyyden tukeminen on tärkeää vammaisten ihmisten elämässä. Ei riitä, että saa opiskella ja kouluttautua, on päästävä hyödyntämään osaamistaan. Tästä hyötyy sekä vammainen ihminen että koko yhteiskunta. Jokaisella on oltava oikeus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Moni kunta maksaa nuorille kesätyöseteleitä. Entäpä jos tukea priorisoitaisiin vammaisille nuorille tai muutoin vaikeimmassa asemassa oleville. Nykyisin käy usein niin, että hyväosaiset vanhemmat seuraavat asioita tiiviimmin ja heidän nuorensa ehtivät ensin hyödyntää kesätyötuet. Ja kipeimmin tarvitsevien ehtiessä mukaan tuet ovat loppuneet. Jokainen nuori ansaitsee kesätyön.

Suomessa ei juurikaan ole yhteiskunnallisia yrityksiä. Sosiaalisten yritysten määrä on marginaalinen. Euroopassa yhteisötalouden piirissä on 14,5 miljoonaa työntekijää. Noin 6,5 prosenttia työvoimasta. Tämä selittää varmasti tiettyjen maiden alhaisempaa rakennetyöttömyyttä.

Otetaan seuraavaan hallitusohjelman selkeäksi tavoitteeksi luoda kunnollisia työpaikkoja voittoa tavoittelemattomiin yrityksiin. Sellaisia työpaikkoja, joissa pärjää ihminen, jonka työteho ei ole 120 prosenttia. Ei saa olla niin, että osalle työ on palkatonta ja osa taas joutuu olemaan kokonaan työelämän ulkopuolella. Työ kuuluu kaikille, samoin toimeentulo.

Iso kiitos Invalidiliitolle, CP-liitolle, Kehitysvammaliitolle, Näkövammaistenliitolle, Kuuloliitolle ja Kuurojen liitolle. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ei ole demokratiaa.

Ja kiitos Sari Kokolle, otsikon nappasin viisaasta puheestasi.