Mikä tahansa puolueista kokoomus, perussuomalaiset tai SDP voi vielä olla sunnuntaina pidettävien vaalien suurin.

Kerta ei ole ensimmäinen, kun vaalien voittajaa saadaan tai joudutaan jännittämään pitkälle sunnuntai-iltaan ja -yöhön.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kolme kärkipuoluetta mahtuivat vaivaisen 0,7 prosenttiyksikön sisään. SDP sinnitteli pääministeripuolueeksi 17,7 % kannatuksella.

2000-LUVUN eduskuntavaaleissa kärjessä on ollut tiukkaa ennenkin.

2007 maaliin tultiin järjestyksessä keskusta 23,11 %, kokoomus 22,26 % ja SDP 21,44 %.

Niin ikään legendaarisissa 2011 vaaleissa ykkönen oli puolestaan kokoomus 20,38 % kannatuksella, kun SDP sai 19,10 % ja perussuomalaiset ensimmäisessä jytkyssään 19,05 %.

Sipilän keskustan rökälevoitto 2015 onkin lähihistorian kotimainen poikkeus.

KUTEN olen todennut täällä ja täällä, vaalimatematiikka suosii tällä kertaa enemmän perussuomalaisia ja kokoomusta kuin SDP:tä tasaisessa vaalikamppailussa.

Kyse on ennen kaikkea vaalipiirien viimeisistä läpimenijöistä ja ensimmäisistä putoajista, mutta myös vaalipiirikohtaisten kansanedustajapaikkojen muutoksista viime vaaleihin verrattuna. Myös perussuomalaisten kannattajien äänestysvarmuus on parantunut.

Suomalainen erikoisuus on kolmen suurimman puolueen erottuminen tiiviisti nippuun kampanjan loppusuoralla. Kuten tutkija Mikko Majander on Demokraatille arvioinut, Suomen puoluekenttä ei ole sirpaloitunut kuten esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa vaan pikemminkin keskittynyt ylöspäin. Kilpailu suurimman puolueen asemasta ja hallituspohjasta ohjaa äänestämään kärkipuolueita.

Näin näyttää taas tapahtuneen, vaikka vaalikauden aikana niin SDP, kokoomus kuin perussuomalaisetkin ovat mitanneet nykysuomalaisittain korkeita 24-25 prosentin kannatuslukuja.

Nyt ne ovat muisto vain myös kokoomukselle, jonka puheenjohtaja Petteri Orpo julisti vielä tammikuussa gallupjohtajan itsevarmuudella, ettei kokoomuksen neljän prosenttiyksikön kaula sula.

Lausunnossa on potentiaalia tulevaksi klassikoksi, jos kokoomuksen kannatus kuitenkin sulaa ja varmalta tuntunut voitto karkaa näpeistä.

Ylen ja HS:n kyselyissä kokoomus putosi prosenttiyksikön verran, eikä kestä luisua enää yhtään ilman vaalivoiton menettämistä. Paikkalaskelmana Hesarin gallup tarkoittaa nimittäin tätä.

TODELLINEN mahdollisuus on olemassa sillekin, että näissä vaaleissa eniten ääniä saanut puolue ei ole edustajapaikoissa ykkönen. Vakiintuneen käytännön mukaan merkitsevää on kuitenkin paikkamäärä, sillä eduskuntaryhmät ovat sopineet, että paikkamääriltään suurin saa aloittaa hallitustunnustelut.

2011 vaalien jälkeen hallitusta pihtisynnytettiin suurella porukalla ja lähellä oli, ettei kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen olisi hallitustunnusteluissaan onnistunut. Vasta yli kaksi kuukautta vaalien jälkeen juhannusviikolla saatiin peräti kuuden puolueen sateenkaarihallitus, johon mahtuivat nykyvalossa ihmeellisesti niin kokoomus ja vasemmistoliitto kuin vihreät ja kristillisdemokraatitkin.

Tulevan sunnuntain jälkeen hallituksen kasaaminen voi olla vielä vaikeampaa kuin 2011. Moni puolue on ilmoittanut, että yhteistyö on vähintäänkin vaikeaa perussuomalaisten kanssa, joka voi olla vaikka vaalien ykkönen. Lisäksi keskusta on julistanut Annika Saarikon suulla, ettei keskusta ole jatkossa mukana ainakaan Marinin hallituksen pohjassa.

Jos SDP:n ja perussuomalaisten hallitusyhteistyö on lopullisesti tukossa, jäljelle jäävät vain kokoomuksen ja SDP:n varassa oleva sinipuna sekä kokoomuksen ja perussuomalaisten oikeistohallitus. Edellisiä erottavat muun muassa suhtautuminen leikkauksiin ja työmarkkinakysymykset, jälkimmäisiä Eurooppa- ja ilmastopolitiikka.

Eikä mitään enemmistöhallitusta synny, jos sekä keskusta että vihreät lähtevät potemaan vaalitappiota oppositioon, kuten he ovat puheenjohtajiensa suilla vihjaisseet.

POLITIIKASTA sanotaan, että se on mahdollisuuksien taidetta, ja sitä se on ollut etenkin Suomessa. Nyt taiteen luomista rajoittavat paitsi vaalitulos myös jyrkentyneet erot puolueiden ulossanotussa politiikassa.

Aiemmin puolueita on arvosteltu siitä, ettei näitä erota toisistaan. Nyt niitä kritisoidaan siitä, että ne erottuvat.

Kaikki sanottu ei voi pitää kaikkien osalta vaalien jälkeen, mikäli maahan aiotaan pystyttää enemmistöhallitus, kuten kaikkien sanottuna tavoitteena on. Kompromissit kuuluvat politiikkaan, ja myös nyt jonkun tai joidenkin on niitä pakko tehdä.

Muuten elämme juhannuksena suomalaisen politiikan modernia umpikujaa.