Ihmisen halut ja tarpeet eivät enää ole omia, vaan sisäistettyjä, ja suuntautuvat enimmäkseen tavaroihin ja kuluttamiseen.

Monet kuvittelevat, että eurooppalaiset ja amerikkalaiset elävät vapaassa maailmassa, jota sitten uhkaavat autoritaariset, diktaattorien hallitsemat maat. Epävarma elämä -kirjan lukemisen jälkeen asiat eivät näytäkään niin yksinkertaisilta.

NYKY-YHTEISKUNNALLA on uusi auktoriteetti, jolle kaikki uhrataan ihmistä ja luontoa myöten: kapitalistinen talousjärjestelmä ja raha. Ihminen ei enää uhraa vain osaa elämästään taloudelle, vaan itse elämä mielletään taloudelliseksi projektiksi, joka kestää kohdusta hautaan.

Herääminen tästä unesta on vaikea jollei mahdotonta sen vuoksi, että talouden valtamekanismit ovat radikaalisti muuttuneet 1900-luvun loppupuolelta lähtien. Ennen piti tukahduttaa omat halut ja tarpeet ja uhrata kaikki raadannalle. Nyt kehittyneen tuotannon myötä haluja suorastaan yllytetään toteuttamaan, ja työelämässäkin kannustetaan jokaista löytämään se ” oma juttu”.

Yksilön tarpeet ja halut ovat kasvaneet tavaramarkkinoiden kanssa elimellisesti yhteen. Kilpailutalouden arvot ovat tunkeutuneet esimerkiksi deittisivustoille, joilla esitellään komeita autoja ja taloja, ja näin kilpaillaan ennemmin tykkäyksillä kuin etsitään elämänkumppania.

MITEN SITTEN murtautua ulos vallan piiristä, joka ulottuu kaikkialle? Kyllösen ja Pekkolan kirjan lopussa tuodaan esiin, että nyky-yhteiskunnastakun löytyy erilaisia sopukoita, joihin talouden lonkerot eivät ulotu. Koti ja perhe, hyväntekeväisyysjärjestöt, feministit, alakulttuurit ja muut marginaalit ovat ristiriidassa vallitsevansysteemin kanssa ja pitävät sisällään muutoksen siemeniä.

Muutoksen mahdollisuuksia avatessaan ja esitellessään kirja jää kuitenkin hieman vaisuksi. Onhan vastakulttuureja, perheitä, ja muita vastaavia ollut aina, ja kun ne eivät ole aikansa valtakoneistoja pystyneet murtamaan, miten meidän aikamme muurinmurtajat siihen pystyisivät?