Kohteena oli maan hallitus, jossa siis myös keskusta on.

– Keskusta ei tule olemaan mukana hallituksessa, jossa keimaillaan talousryhdin hylkäämisen kanssa. Toivon tähän asiaan hallituskumppaneilta selkeäsanaisia vastauksia. Kaikissa tilanteissa, Saarikko sanoi.

Muissa puolueissa Saarikon lausuntoja hämmästeltiin. Hallitus on yhdessä sopinut siitä, miten kehyksien kanssa toimitaan. Muissa puolueissa ei koeta, että sovitusta oltaisiin lipeämässä. Hallitus on yhteisesti linjannut, että kehykset ylitetään vielä 2022 ja 2023.

– Aion käydä tämän periaatteellisen keskustelun kaikkien hallitusryhmien puheenjohtajien kanssa vielä ennen joulua. En jää odottamaan jäiden lähtöä Kemijoesta, jos tästä on erimielisyyttä, hän totesi.

Muissa hallituspuolueissa tässä kuultiin suora uhkaus siitä, että keskusta saattaa jättää hallituksen. Uhkaus se eittämättä olikin.

– Huomasin, että joku oli tulkinnut sen kiukutteluna. Minun mielestäni se oli painava puheenvuoro, sanoo myös keskustan entinen puoluesihteeri, valtiotieteen tohtori Pekka Perttula, jota Demokraatti pyysi kommentoimaan Saarikon puheenvuoroa.

– Tämä oli mielestäni aika painava ennakointi, että keväällä on tehtävä selkeä poliittinen arvio, Perttula jatkaa.

Kemijoesta jäät lähtenevät viimeistään toukokuun puolivälissä.

Perttula tulkitsee Saarikon kovistelua niin, että valtiovarainministeri puhuu hyvin pitkälle, vuosia eteenpäin ulottuvasta hallituksen taloudellisesta vastuusta. Ei siis ole kyse pelkästään lähivuosien kehyksistä.

Esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson piti Saarikon puheita ”varjonyrkkeilynä” huomauttaen, etteivät muut puolueet ole esittäneet vaatimuksia sovittujen menokehysten ylittämisestä.

– Varmaan on juuri näin, Perttula allekirjoittaa.

Hän kuitenkin kysyy heti vastakysymyksenä, ovatko vasemmistoliitto ja vihreät esittäneet puheenvuoroja, joissa ne olisivat aktiivisesti ajaneet kehyksien noudattamista tai puheenvuoroja, joissa palataan hallituksen perustamisen pohjana olleeseen poliittiseen arvioon.

– Vastaukseni on, että en ole ainakaan nähnyt tällaisia vakavahenkisiä puheenvuoroja julkisuudessa, Perttula muistuttaa.

Keskustasta on vihjailtu kuluvan hallituskauden aikana jo useamman kerran hallituksen jättämisellä. Vaarana voi myös olla, että uskottavuus menee, jos eroa ei lopulta toteuta. Tuoretta Saarikon puheenvuoroa Perttula ei kuitenkaan näe niin, että se vääjäämättä pohjustaisi tietä ulos hallitukselta.

Perttula kuitenkin painottaa, että keskustan suhtautumiseen vaikuttanee sekin, miten hallituskumppanit tilanteeseen suhtautuvat.

– Olen politiikassa oppinut, että pitää tiedostaa oma tila ja myös toisten puolueiden tilanne ja traditio. Pitää nähdä ne kipukohdat ja kysymykset, jotka toiselle puolueelle ovat todella painavia ja joita se joutuu ajamaan politiikassa ollakseen uskottava vaihtoehto. Jos ei tunne, eikä tiedosta eikä halua tiedostaa niitä, perinteinen tapa on tulkita asioita väheksyen ja yliolkaisesti. Siitä voi seurata konflikti, joka viekin asioita siihen suuntaan, johon niiden ei ole ajateltu kulkevan. Jos toisen puolueen kaikkein pyhimpään mennään ronkkimaan tieten tahtoen, se on haaste, Perttula sanoo ikään kuin muita puolueita varoittaen.

– Ei siis ole kyse mistään päivänpoliittisista pikkukähinöistä eikä nyt mitata sitä, kuka ottaa senkan kenenkin nenästä, vaan kyse on ihan kovista poliittisista kysymyksistä.

Perttula sanoo, että sama vaatimus toisten puolueiden kipukohtien ja niiden traditioiden tunnistamisesta koskee myös keskustaa. Perttula tiivistääkin, että nyt olisi syytä palata hallituksessa siihen, mitä hallitusneuvotteluissa on sovittu.

Perttula näkee, etteivät hallituksen pelisäännöt ole myöskään tällä hetkellä aivan selkeät ja sekin nyhertää hallituksen keskinäistä luottoa.

– Lipposen ja Vanhasenkin aikana normaali käytäntö oli, että vastuuministerit hyvin vapaasti ohjasivat omaa toimintaansa. Pääministeri toimi sillanrakentajan aika jämerälläkin otteella. Nyt tulee kyllä sellainen olo, että ainakaan ihan täysin pelisäännöt eivät ole selkeitä ja tiedettäisiin joka tilanteessa miten toimitaan sekä mikä on esimerkiksi yksittäisen sektoriministerin valta.

Perttulan mukaan tämä on johtanut muun muassa siihen, että keskustelua käydään julkisuuden kautta kuten Veikkaus-kohussa. Tämä ei Perttulan mukaan toimi. Julkisuuden kautta keskustelu johtaa nopeisiin päivänpolitiikan reaktioihin ja siihen, että aletaan tulkita hallituskumppanin yksittäisiä sanoja väärin.

Sanavalinnoista puheen ollen: Saarikon puoluevaltuustopuheessa media kiinnitti huomiota valtiovarainministerin keimailu-ilmaisuun. Perttula ei näe, että se vähättelisi esimerkiksi keskustan hallituskumppaneiden puheenjohtajia.

– Jos mies olisi sanonut näin, ymmärrän, että se olisi peilattu tällä tavalla, Perttula sanoo.

Hän näkee Saarikon puhuneen keimailusta vain sanan poliittisessa merkityksessä.

– Minä lähtisin kysymään sitä, mitä tarkoittaa poliittinen keimailu. Kysyisin Saarikolta itseltään. Tämä on hirvittävän hankalaa, kun politiikassa nykyään tartutaan johonkin tällaiseen ilmaisuun hyvin vahvasti ja esitetään tulkintoja.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ei myöskään näe Saarikon sanavalintaa muita alentavana.

– Minusta se on jatkumoa keskustan aiempaan retoriikkaan. Siinä jatkuvasti luodaan vastakkainasettelua keskustan ja vasemmiston ja vihreiden välillä. Siinä näkee yhdenmukainen keskustan pyrkimys asemoitua talouspolitiikassa hallituksen sisäiseksi vastavoimaksi.

– Keskustan edustajilla on usein värikästä poliittista retoriikkaa. Se on puoluetta määrittävä tekijä. Keimailusta puhuminen on sellaista. Kun se on vielä esitetty omien joukossa, siellä usein värikäs puhekieli entisestään korostuu. En näe siinä sillä tavalla sellaista moniulotteisuutta tai monia merkityksiä tai kerroksia.

Vuorelma vertaa keimailu-sanan käyttöä politiikassa aiemminkin käytettyihin sanoihin poseeraaminen tai flirttailu. Viime aikoina esimerkiksi kokoomuksen on sanottu flirttailevan perussuomalaisiin päin.

– Toki keimailu on sukupuolittunut ja naisiin liitetty ominaisuus, mutta näen sen poseerauskritiikin yhtenä ilmentymänä eli että julkisuudessa tehdään yhtä ja sitten taas kulisseissa tehdään jotain muuta, Vuorelma sanoo.

Hän muistuttaa, että budjettiriihen aikaan myös keskustaa syytettiin siitä, että sen toiminnassa ja riihen pitkittymisessä on kyse ”pelkästä teatterista”.

– Tämä on tyypillistä medioituneessa poliittisessa tilanteessa, jossa pyritään jotenkin erottelemaan mikä on esiintymistä ja julkisuuspeliä ja mikä on politiikan sisältöä.

Keskustan hallituksessa kipuilun taustalla on nähty olevan myös varsin vaatimattomina pysyvät kannatuslukemat ja suoranainen taistelu olemassaolosta.

Pekka Perttula muistuttaa, että keskusta on tottunut vuodesta 1987 lähtien siihen, että se on pitkälti joko johtava oppositio- tai hallituspuolue.

– Siinä puolueelle muodostuu tietty ajattelutapa ja toimintakulttuuri. Meillä on sukupolvi, joka on tottunut puolueena tähän. Porukka hahmottaa politiikkaa aika paljon hallitusvallan käyttämisen kautta. Kun nyt ollaan valtiovarainministeripuolue eikä pääministeripuolue, siinä on ihan selkeästi yksi jännite. Ja kyllä puolue hakee sitä identiteettiään.

Perttula nostaa keskustan kipuilun taustasyiksi myös sen, että politiikkaa koetaan jälleen enemmän oppositio-hallitus-jaon eikä niinkään pitkäjänteisen poliittisen työn kautta. Myös politiikan sukupolvi keskustassa on vaihtunut, kun esimerkiksi Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen eivät istu enää eduskunnassa.

– Perspektiivi vähän muuttui. Ehkä sitä olisi tarvinnut, että olisi ollut vähän kokeneempaakin kaartia tuomassa tiettyä luottamusta ja uskottavuutta. Historia auttaa suhteuttamaan asioita.

Perttula toivoo myös rapsakkaa keskustelua puolueen sisällä eikä sitä, että yritetään vain löytää yksimielisyyttä.

– Kun keskustelua käydään, samalla se avaa näkökulmia ja pehmentää ääripäitä. Tätä kaipaan. Koska jos ratkaisuja haetaan, eivät ne ääripäistä löydy.

Jos keskusta lähtisi kesken kaiken hallituksesta, sen voisi nähdä myös entisen puheenjohtajan Katri Kulmunin voittona, sillä hän ilmeisesti olisi halunnut mennä oppositioon eduskuntavaalitappion jälkeen. Oliko Kulmunin linja oikea?

– En oikein tiedä, oliko se Kulmunin, Sipilän vai Saarikon linja, Perttula kuittaa lyhyesti.

Perttula pohtii, että kahden ja puolen vuoden aikana keskustassa ja hallituksessa on tapahtunut niin paljon vaihdoksia, että onko kaikilla edes käsitystä, miten on sovittu ja toimittu.