On takavuosien some-kirjoitteluun liittyvä epäilys kansanryhmää kiihottamisesta vastaan, oman koulutustaustan epäselvä määrittely LinkedIniin. Myös al-Taeen puolueettomuutta rauhantyön tekijänä on kyseenalaistettu. Media on kiinnostunut al-Taeesta ja kysyy jatkuvasti, onko uusia kohuja tulossa.

Al-Taeen teoilla ja kohuilla on ollut myös raskaat seuraamuksensa. Mies joutui sairaalaan ja vietti siellä verraten pitkän aikaa.

Tänään al-Taee on muiden SDP:n kansanedustajien mukana Helsingissä viettämässä eduskuntaryhmän kesäkokousta. Demokraatti kyseli kansanedustajan tunnelmia Helsingin rautatieaseman edustalla kansalaistapaamisessa.

– Kävin niin pohjalla, ettei voinut enää mennä syvemmälle. Uskoisin, al-Taee sanoo nieleskellen.

– Nyt aion keskittyä työhöni ja niihin haasteisiin, joita ratkaisemaan minut valittiin, hän jatkaa.

Sairaalajaksolla oli aikaa kelata omaa elämää. Hän sanoo, että oli tehnyt kaikkensa, jotta olisi kunnollinen ja hyvin integroitunut kansalainen.

– Sitten yhtäkkiä tuntui siltä, että kaikella sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ja tuntui, ettei minulla ole enää annettavaa lapsilleni, positiivista esimerkkiä ja kuvaa, miten ihmisen tulisi nimenomaan nousta, voimistua ja rakentaa itsestään uutta.

Sairaalassa mieltä piinasi myös se, millaisia kysymyksiä ihmiset kysyvät heiltä, jotka olivat tekemässä al-Taeen eduskuntavaalikampanjaa.

Jossain vaiheessa al-Taee sanoo huomanneensa, että itsesyytösten sijaan hänen täytyisi antaa itselleen myös armoa. Tässä hän kokee suomalaisen sairaanhoidon auttaneen. Hän oli seurannut, miten sairaanhoitajat säntäilevät ympäriinsä ja tekevät valtavasti töitä.

– Sitten kun eräs tuli minun huoneeseen ja ystävällisesti pyysi muita potilaita pois huoneesta. Minä jäin siihen yksin hoitajan kanssa. Yhtäkkiä hoitajalla oli aikaa niin paljon kuin minä tarvitsin keskustella, al-Taee muistelee keskustelua.

Sairaalakokemuksesta kansanedustaja sanoo mieleen jääneen pohdinnan siitä, saavatko kaikki suomalaiset samanlaista apua.

Tämän eteen hän haluaa tehdä kansanedustajana työtä. Al-Taee on jo kauan sitten allekirjoittanut kansalaisaloitteen terapiatakuun puolesta. Mielenterveysasiat olivat jonkin verran esillä myös hänen eduskuntavaalikampanjassaan.

– Mutta rehellisesti sanottuna ei niitä kunnolla ymmärrä, ennen kuin itse on ollut pohjalla. Sairaalassa kohtasin myös muita ihmisiä, joilla on haasteita ja kävin heidän kanssaan keskustelua siitä, miten he voivat, miten heitä kuulla ja miten olisi asiat pitänyt tehdä toisin.

Vaikka al-Taee on tehnyt virheitä, hän kertoo, etteivät ystävät hylänneet. Sairaalakeikan jälkeen kännykkä oli täynnä toivotusviestejä, joissa nähtiin, että hänellä olisi vielä annettavaa ja pää on nostettava pystyyn

– Jossain vaiheessa pitkin matkaa aloin uskoa, että pää pystyyn.

Millä mielillä olet nyt tässä?

– Aika levollisin mielin. On kiva olla kollegoiden ympäröimänä keskellä kirkasta päivää Helsingin keskustassa. Ja täällä on paljon kansalaisia myös ympärillä. Oikein levollisin mielin, al-Taee vastaa.

Eduskuntaryhmä käsittelee al-Taeen kohuja aiheuttaneita toimia ja kirjoituksia kesäkokouksessa huomenna.

– Uskon että ryhmässä puhutaan siitä, että miksi minä en avannut koko tarinaa kollegoille.

– Nöyränä menen ja minä otan vastaan ihan kaiken, minkä kollegani aikovat sanoa ja tehdä. Haluan vastata kollegoiden kaikkiin kysymyksiin niin ettei mikään jää mietityttämään, hän jatkaa.

Samalla al-Taee toivoo, ettei yleisellä tasolla luotaisi ennakkoasetelmaa, jossa jokaisesta asiasta lähdettäisiin tekemään suurta selvitystyötä ja kyseenalaistettaisiin kollegoiden integriteettiä.

– Meidän täytyy turvata se, että me voimme kollegoina nojata toisiimme koko ajan ja olla täysin avoimia koko ajan ja tehdä yhteistyötä. Tämä on se tavoitetila.

Yle teki hiljattain jutun, jossa käsiteltiin al-Taeen puolueettomuutta tämän Irak-kommenteissa. Artikkelissa esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan hän ei ole ollut täysin puolueeton vaan oma tausta olisi vaikuttanut toimintaan. Miten hän itse näkee tilanteen?

– Sanotaan näin, että kollegani (konfliktinratkaisujärjestö) CMI:stä ja esimieheni ovat olleet kerta toisensa jälkeen avoimesti tyytyväisiä puolueettomuuteeni ja asiantuntemukseeni. Me olemme tiimityönä tehneet, ei rauhantyötä kukaan tee yksin. Näkisin, että balanssi on olemassa ja aina saavutettavissa. Rauhantyötä voi tehdä kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, kotona, kouluissa ja missä vaan. Mahdollisuuksia on mittaamattomasti.

Onko rauhantyö edelleen ykkösasia, kun työskentelet kansanedustajana?

– Minun ykkösjuttuni eduskunnassa on, miten me selviämme ilmastokriisistä niin, että Suomi säilyy hyvinvointivaltiona, etteivät köyhät köyhdy entisestään vaan päinvastoin.

– Varteenotettavin rauhantyö on se, että tavallisille ihmisille Afrikassa, Aasiassa tai muualla pystytään varmistamaan säälliset olosuhteet elää siellä missä he ovat ilman, että he joutuvat siirtolaisiksi muualle. Tätä pystytään tekemään kehitystyön, tutkimustyön ja innnovaatioiden kautta. Meillä on niin paljon mahdollisuuksia Suomessa olla kokoamme suurempia maailmalla. Luulisin, että minun kenttäkokemuksellani siitä olisi hyötyä.