Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Tanssiteatteriarvio: Sivuhenkilöiden taitavasti toteutettu outo maailma lumoaa katsojan

Sivuhenkilöt on kolmisen vuotta sitten syntynyt monitaiteinen työryhmä, jonka ensimmäinen esitys Sivuhenkilöt Suomenlinnassa vuonna 2016 sai loistavan vastaanoton.

Nyt nykysirkusta, teatteria ja tanssia esityksissään yhdistävä ryhmä kantaesitti Juhlaviikoilla Cirko-keskuksessa toisen teoksensa nimeltä Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen.

Jos nimi kuulostaa jännittävän ja oudon monitulkintaiselta, niin sitä on esityskin, positiivisella tavalla.

Periaatteessa Eira Virekosken kirjoittamassa ja Alma Lehmuskallion ohjaamassa esityksessä kyse on tekstimukeja myyvän pienen yrityksen toimistosta ja sen henkilökunnan välisistä suhteista. Mutta tämä on vain tapahtumien kalpea ja häilyvä viitekehys, jonka sisään ja alle mahtuu hyvin isojakin teemoja tunteiden ilmaisusta rakkauden tärkeyteen ja merkitykseen asti.

Eivätkä toimiston työntekijätkään ole ihan tavanomaisia, vaan lintuihmisiä, jotka ilmaisevat yhtä paljon, tai oikeastaan enemmänkin, fyysisellä olemuksellaan ja liikkumisellaan kuin sanoilla.

Ja millaisella liikkumisella! Anne-Mari Alaspää, Milla Järvinen, Henna Kaikula, Saku Mäkelä ja Eero Vesterinen punovat hengästyttävän upeasti ja monipuolisesti eri akrobatialajeista ja tanssista aivan uuden kielen, jonka ilmiasuvoima ja sävyt hakkaavat mennen tullen pelkän puheen. Heidän liikeilmaisunsa on tarpeen vaatiessa sisäänpäin kääntyneen estynyttä, riipaisevan herkkää tai tahattoman (ja tahallisen) humoristista. Enkä ole aikaisemmin nähnyt näin toimivaa trapetsilla toteutettua raivokohtausta kuin Järvisen tulkitseman asiakaspalvelun ikuisen okei-tyypin menettäessä lopulta itsehillintänsä.

TANSSI/TEATTERI
Helsingin Juhlaviikot, Cirko-keskus
Sivuhenkilöt -työryhmä:
Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen

Käsikirjoitus Eira Virekoski – Ohjaus Alma Lehmuskallio – Esiintyjät ja kanssasuunnittelijat Anne-Mari Alaspää, Milla Järvinen, Henna Kaikula, Saku Mäkelä ja Eero Vesterinen – Ääni ja musiikki Joonas Outakoski – Valot Ainu Palmu – Lavastus ja puvut Janne Vasama ja Riina Nieminen

Tapahtumat käynnistyvät ja suhteiden solmut alkavat tulla näkyviin, kun Vesterisen esittämän toimitusjohtajan raporttihetki ei onnistukaan piirtoheittimen kieltäytyessä toimimasta. Yllättäen paikalle saapuva Korjaaja (Alaspää) alkaa etsiskellä kontaktivikaa ja tulee sähköjohtoja eri puolilta keräillessään esittäneeksi myös paljastavia kysymyksiä. Kun vielä johtajan selvästi rakastama ruukkukasvikin kuolee, se saa tunteet purkautumaan niin johtajan kuin työntekijöidenkin osalta.

Janne Vasaman ja Riina Niemisen luoma toimistomiljöö huonekopperoineeen ja loisteputkivalaisimineen on hurmaavan sotkuinen, tietoisen vanhentunut ja väritykseltään kulahtanut. Samalla se antaa mitä mainioimpia ja odottamattomimpia mahdollisuuksia fyysiseen ja akrobaattiseen ilmaisuun, joita en yllätysmomentin säilymisen vuoksi halua paljastaa.

Myös heidän puvustuksensa on yhtä aikaa sekä väljähtyneen väritöntä beesi-ruskeaa että täynnä ilmaisevia yksityiskohtia, jotka joissakin tapauksissa vain vilahtavat ohimennen.

Tämä sama kaksijakoisuus on perusvireenä koko esityksessä ja Lehmuskallion ohjauksessa. Kaikki on periaatteessa ihan normaalia, eikä kuitenkaan ole. Hivenen vinksahtanut näkökulma on koko ajan läsnä muutenkin kuin ihmisten lintumaisuudessa. Outous antaa mahdollisuuksia nähdä ja tulkita asioita totutusta poikkeavasti ja symbolisesti.

Joonas Outakosken äänimaailmaa noudattaa samaa tyyliä. Se on oikeastaan läsnä koko ajan, mutta kiinnittää varsinaisesti huomiota vain silloin tällöin joko kaikuina tai kuin melodisina muistumina, joista ei ihan saa kiinni.

Aino Palmun itsestään numeroa tekemättömät, mutta oikeaan aikaan oikeassa paikassa olevat ja juuri oikeanlaista tunnelmaa luovat valot viimeistelevät kokonaisuuden.

Ja jos niin haluaa, loppukohtauksen voi nähdä eräänlaisena vapahduksena. Kaiken yläpuolella trapetsilla keinuessa siivet (unelmat) mahtuvat aukeamaan ja rakkaudestakin voi puhua ääneen.

Joka tapauksessa Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen lumoaa katsojan ja vie hänet mukaan matkalle, josta jää jälki pitkäksi aikaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE